Kierrettiin kaikki pakolliset

Ilveskorpinen kyläoriginelli Mestari-Heikki, Heikki Kilpua-Myllymäki (1854-1934), rakensi itselleen asunnon kivestä, koska edellinen asunto, monitoimitalo myllyineen, oli palanut. Hän asui talossaan kesät ja vietti talvet kierrellen kylän taloissa. Ilveskorven raivaajat -kirjassa on kuvaus Mestari-Heikin talosta siellä vierailleen Jaakko Verkasalon kertomana. ”Ovensuuseinän alaosan muodosti suuri kivi, joka näkyi sekä ulos että sisälle. Kiven vierestä johti ahdas oviaukko sisään. Saman seinän yläosa samoin kuin vesikaton päädyn kohtakin tällä seinämällä olivat lasia. Vesikatto oli hyvin jyrkkä ja kudottu leveistä, pitkistä päreistä kuin pärevakka. Lasiseinän edessä, sen suuren kiven päällä oli soutotooli, jossa Mestari-Heikki mielellään istui ja katseli tien kulkijoita. Heikin kivitalossa oli kaksi huonetta ja kolme tulisijaa.”

Mestari-Heikin kivinen maja sijaitsee Vihannin Ilveskorvessa, Korvenahon tien vieressä lähellä koulua.

Lähde nauttimaan taiteesta ja jokiluonnosta Lähde! -hyvinvointipuistoon.

Iin Suvantolassa sijaitseva esteetön puisto mahdollistaa kaikille pääsyn sekä luonnon, taideteosten että toiminnan ääreen. Kesällä 2020 puistossa julkistettiin avajaisten yhteydessä Iin kunnan uusin julkisen taiteen hankinta, Paula Suomisen keramiikkateos Kummalliset Kukat.

Iin Lähde! –puisto sijaitsee Iin terveysaseman rannassa, os. Suvantolantie 5, 91100 Ii. Autolla saapuvat voivat käyttää Iin terveysaseman pysäköintialuetta. Puistoon on kulku Suvantolantieltä metsäpolkua pitkin, terveysaseman ruokalarakennuksen takaa.

Taidekeskus KulttuuriKauppila järjestää taidepuistoihin tilauksesta esittelykierroksia ryhmille. Ota yhteyttä ja kysy lisää: +358 50 395 0313 / [email protected]

Puisto on ideoitu vuosina 2017-2020 Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeessa Oulunkaaren kuntayhtymän ja Taidekeskus KulttuuriKauppilan yhteistyönä.

Hankkeen Presidentti Urho Kaleva Kekkosen patsaan sijoittamiseksi Raahen kaupunkiin pani alulle Siika-Pyhäjokialueen liitto, joka halusi korostaa hankkeellaan Urho Kekkosen merkitystä Siika-Pyhäjokialueen kehittämisessä. Presidentti Kekkonen vaikutti muun muassa Rautaruukin terästehtaan sijoittumiseen Raaheen. Patsaasta on olemassa myös pienempiä versioita, ns. ”Pikku-Urkkeja”.

Sanginjoki on yhtenäinen metsäalue noin 20 kilometrin päässä Oulun keskustasta. Alueella on luonnonmetsän piirteitä, vanhoja kuusikoita sekä korpia ja kuivaa harjuluontoa. Sanginjoella on tavattu uhanalaisia kääpiä ja harvinaisia lintulajeja.

Sanginjoen luonnonsuojelualueen reitit soveltuvat päiväretkeilyyn tai yön yli vaellukseen. Reitit ovat helppokulkuisia, sillä Sanginjoella ei ole jyrkkiä nousuja tai muuten vaikeakulkuista maastoa ja useiden nuotiopaikkojen ansiosta välietapit eivät veny liian pitkiksi.

Luonnonsuojelualue on suosittu marjastus- ja sienestyspaikka. Siellä voi havaita monia vanhan metsän lintulajeja, kuten kuukkeli, sinipyrstö, pohjantikka, metso ja varpuspöllö. Sanginjokivarsi on suosittu kalastusalue, jossa suvannot ja koskikohdat vaihtelevat. Joen varrella on useita tulentekopaikkoja ja jokivarressa kulkee polku rantatörmiä pitkin.

Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Tarkistathan aina retkikohteen säännöt ennen retkeäsi.
Sanginjoen aluetta hoitaa Metsähallitus.

Galleria Myötätuulessa on tarjolla monipuolisesti taidetta: maalauksia, tekstiilitaidetta, valokuvia, kädentaitoja, veistoksia, installaatioita tai lasten ja nuorten taidetta. Galleriaan on aina vapaa pääsy.

Taiteilijakolmikko Rauli ja Raine Körkkö ja Veikko Laakso toteuttaman patsaan keskushenkilönä esiintyy porari, joka edustaa kaivoksen aatelia sekä taidoiltaan että ansioiltaan. Porarihahmo ja massiivinen paasi porarin ympärillä kuvaavat vaikuttavasti kaivosta työympäristönä.

Vihannin kaivos Lampinsaaren kylässä tarjosi 40 toimintavuotensa aikana toimeentuloa niin syntyperäisille vihantilaisille kuin sadoille muualta tulleille työmiehille. Muualta tulleet työntekijät asettuivat asumaan kaivoskylään yhtiön rakennuttamiin taloihin, työmiehet pienempiin, ”herrat” isompiin eri laidalle kylää.
Asialle omistautuneen patsastoimikunnan toimesta rahat kaivosmiespatsaaseen kerättiin monelta taholta, mm. Lontoon vävyn orgnisoimilla pianokonserteilla. patsas paljastettiin vuonna 2014 muistuttamaan Vihannin mainarihistoriasta.
Kaivosmiespatsasta pääset ihailemaan Vihannin pääkadun varrella. Käy myös tutustumassa mielenkiintoiseen Lampinsaaren kaivoskylään!

Teksti perustuu Liisa Honkakosken Kaleva-lehdessä julkaistuun artikkeliin.

Kempeleen Vanha kirkko on yksi maamme 11:sta jäljellä olevasta arvokkaasta tukipilarikirkosta.

Kirkko rakennettiin1689-1691. Kirkko kuuluu maamme vanhimpiin puukirkkoihin. Tämä länsitornillinen tukipilarikirkko kuuluu rakennustyyppinsä pienimpiin – siinä on vain yksi pilaripari. Kirkon pohjoispuolella sijaitsee sakaristo eli nk. papin pukeutusmishuone ja eteläpuolella entinen asehuone, joka nykyisin palvelee morsiushuoneena. Kirkon 26 metriä korkea torni on aikoinaan toiminut myös merenkulkijoiden suunnistusapuna.

Kirkon seinillä ja holvissa on Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin maalaamat hirsimaalaukset vuosilta 1785-1786 ja 1795. Museovirasto on määritellyt niistä pääsisäänkäynnin yläpuolella olevan Ristiltäotto- ja pääovelta katsottuna kirkkosalin vasemmalla puolella olevan Marian ilmestys -maalaukset yhdeksi 1700-luvun kauneimmista kirkollisista taideteoksista.

Näyttävä maamerkki muistuttaa purjelaivakauden ammattiylpeydestä ja purjelaiva-aikakauden merkityksestä Raahelle. 20 metriä korkea muistomerkki noudattelee mittasuhteiltaan maston sijaintipaikalla rakennetun Priki Ahton mastoa noin kolmasosan alkuperäistä pienempänä. Priki Ahto seilasi maailman merillä raahelaisomistuksessa 1867–1897, ja sen rakennutti aikoinaan Fredrik Soveliuksen kauppahuone. Varvi-Välikylän kyläyhdistyksen pystyttämä Varvin masto paljastettiin elokuussa 2021.

Maankohoamisen luontopolku lähtee Liminganlahden Luontokeskuksesta Virkkulanrannasta ulottuen sisämaahan muinaisille rantavalleille.

Reitillä esitellään muinaisia meren rannan sijainteja eri aikakausilla ja alueen korkeutta nykyiseen merenpintaan nähden. Reitin tauluissa kuvaillaan aikakausien tapahtumia ja luodaan historiapolku nykyajasta aina 1700-luvulle e.kr.

Maankohoamispolku havainnollistaa koko ajan pakenevan rantaviivan lisäksi biologiaa. Kivikautinen raja kasvaa jo kuusikkometsää, mutta rantaa kohden tulevat koivikot, pajukot, rydit ja lopulta sarat.

Maankohoamispolkuun liittyvän kartan pääset lataamaan tästä.

Muistokoti Aappola on Abraham Ojanperän taiteilijakoti ja keskeinen osa Vanhan Limingan museoaluetta. Liminkalaisen oopperalaulajan ja suomalaisen laulutaiteen alkuaikojen merkittävimmän pedagogin Abraham Ojanperän muistokoti esittelee laulajan elämää. Museoalueeseen kuuluu lisäksi Vilho Lampi -museo ja Limingan kotiseutumuseo.

Abraham Ojanperä (1856–1916) oli liminkalaissyntyinen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Orvoksi jääneen Ojanperän laulunlahjat tunnistettiin Limingassa ja paikkakunnan isännät ja emännät kustansivat hänelle opinnot Jyväskylän seminaarissa. Jyväskylästä lahjakkaan laulajan tie vei ensin Helsinkiin ja sieltä Dresdenin kuninkaalliseen konservatorioon. Opiskeluaikanaan hän esiintyi erittäin menestyksellisesti Dresdenissä. Vuonna 1882 Abraham Ojanperä houkuteltiin palaamaan kotimaahan juuri perustetun Helsingin Musiikkiopiston (nyk. Sibelius Akatemian) ensimmäiseksi laulunopettajaksi. Ojanperä toimi Musiikkiopiston laulunopettajana 30 vuotta. Hän erosi virastaan vakavan sairauden vuoksi ja palasi Liminkaan. Abraham Ojanperä kuoli sydänhalvaukseen Limingassa 1916. Laulajan kuoleman jälkeen hänen omaisuutensa muutettiin testamentin mukaan rahaksi ja perustettiin stipendirahasto. Ojanperän ystävät päättivät kuitenkin perustaa Ojanperän museon.

Museoksi muutetun Aappolan vahvuus on hyvin säilynyt 1900-luvun alun taiteellinen ja eurooppalaisuutta henkivä interiööri värikkäine tapetteineen, mattoineen, oviverhoineen sekä huonekaluineen. Rakennus itsessään koostuu kahdesta osasta; matala vanha puoli on rakennettu 1800-luvun loppupuolella, ja tornimainen uusi puoli on rakennettu 1910 sisältäen kolmeen eri ilmansuuntaan olevat ulkoterassit. Molemmissa on hirsirunko ja ne noudattelevat rakennustavoiltaan ajan tyypillistä pohjoispohjalaista rakentamista. Uusi puoli sen sijaan on ulkonäöllisesti varsin omaleimainen koko Suomen mittakaavassa.

Muistokoti Aappolan kirjavaa interiööriä pääsee ihastelemaan kesäkaudella.

Vanha Liminka sijaitsee kävelymatkan päässä Limingan keskustasta. Keskeinen osa Vanhaa Liminkaa on museoalue, mihin kuuluu oopperalaulaja Abraham Ojanperän muistoa kunnioittava muistokoti Aappola, Limingan kotiseutumuseo sekä taidemaalari Vilho Lammen tuotantoa ja esineistöä esittelevä Vilho Lampi -museo. Vanhan Limingan ainutlaatuiset museokohteet kutsuvat tutustumaan liminkalaisten merkkihenkilöiden tarinoihin ja alueen historiaan.

Vanha Liminka on osa Limingan Rantaa, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisema-aluekokonaisuutta. Liminganjoen vartta mukaileva Rantatie oli ennen Limingan palveluiden keskus ja päätie yhdistäen etelän ja pohjoisen kulkuyhteydet. Maalaistalot joen kummallakin puolella muodostivat tyypillisen nauha-asutuksen. Palvelut oli sijoitettu maalaistaloihin, eikä erillisiä virasto- ja liiketaloja ollut kuten nykyisin, joten ympäristön ilme oli hyvin maanläheinen ja yhtenäinen.

Vanhan Limingan emäpitäjän historia ulottuu yli 500 vuoden taakse: Liminka mainitaan kirjallisessa lähteessä ensi kerran vuonna 1477. Laajimmillaan pitäjä oli 1600-luvun alussa, jolloin sen alue ulottui Pohjanlahdesta kauas Kainuuseen – Oulu ja Kajaanikin olivat tuolloin osa Liminkaa! Kansanperinne kertoo Limingan saaneen nimensä Limmi-jättiläisestä, joka vaikutti seudulla muinoin.

Nykyään vanhoja rakennuksia voi ihastella kävelemällä tai pyöräilemällä jokivartta pitkin ja vierailemalla museokohteissa. Vanhan Limingan vierailun ohessa kannattaa piipahtaa myös Limingan Taidekoulun pihapiirissä, mikä on välittömässä läheisyydessä. Museoalueen vieressä on myös Abrahamin kulttuuripuisto, josta on kehittymässä kunnan vapaa-ajanvieton, kulttuurin ja tapahtumien keskus.

Limingan kotiseutumuseo sijaitsee Vanhassa Limingassa ja se on yksi museoalueen kohteista. Lisäksi museoalueeseen kuuluu Vilho Lampi -museo ja muistokoti Aappola.

Kotiseutumuseo koostuu useista rakennuksista, jotka sisältävät Limingan historiaan, maatalouteen ja varsinkin niittyviljelyyn liittyvää esineistöä. Kotiseutumuseoon kuuluvat muun muassa kalastus- ja maitotalousaitat, jyvämakasiini ja Limingan 500-vuotisjuhliin vuodeksi 1977 rakennettu perinnehalli, johon on koottu Limingan historiaa esittelevä näyttely. Alueelle siirretyn entisen pitäjän lainamakasiinin ja aitan lisäksi alueeseen kuuluu vanha tuulimylly.

Museo on avoinna kesäkaudella.

Vilho Lampi –museo on yksi Vanhan Limingan museoalueen kohteista. Vilho Lampi –museo tutustuttaa vierailijan liminkalaisen taidemaalari Vilho Lammen, yhden suomalaisen taidehistorian merkkihenkilöistä, taideteoksiin. Museoalueeseen kuuluu lisäksi muistokoti Aappola ja Limingan kotiseutumuseo.

Taidemaalari Vilho Henrik Lampi (1898–1936) tunnetaan erityisesti uhmakkaista omakuvistaan, voimakkaista kansankuvauksistaan sekä Limingan lakeutta, Liminkaa ja liminkalaisia kuvaavista maalauksistaan. Vilho Lammen töitä esittelevä taidemuseo ja näyttely on avattu vuonna 1972 Pohjois-Suomen vanhimpaan kansakoulurakennukseen. Kivikouluksi kutsutussa vuonna 1869 valmistuneessa uusrenessanssipiirteisessä rakennuksessa aloitettiin koulunkäynti syksyllä 1871.

Vilho Lampi oli monipuolinen taiteilijalahjakkuus. Lampi kävi Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulua vuosina 1921–1925 ja oli jo opiskeluaikanaan taiteilijana tuottelias, minkä ansiosta häntä ihailtiin ja kutsuttiin ystäväpiirissä Nero-Lammeksi. Kuvataiteiden ohella hän myös kirjoitti erilaisia tekstejä, runoja, puheita ja aforismeja sekä harrasti lausumista ja näyttelemistä. Lampi sai työstään kansainvälistä tunnustusta ja hänen teoksiaan oli esillä näyttelyissä myös ulkomailla. Vilho Lampi tasapainoili koko elämänsä vahvan taiteilijakutsumuksensa ja sukutilansa Matinlaurin töiden välillä. Lyhyeksi jääneen uransa aikana hän ehti kokeilla monia maalaustyylejä ronskista ekspressionismista uusasiallisuuteen ja lopputuotannon herkkään pointillismiin. 14 vuotta kestäneen uransa aikana Lammen on arvioitu maalanneen yli 550 teosta. Lampi kuoli 38-vuotiaana tehtyään itsemurhan hyppäämällä Oulujoen rautatiesillalta Merikoskeen, Oulujokeen. Vilho Lammen hautakivessä on hänen ystävänsä Martti Tarvaisen tekemä pronssireliefi, joka esittää taiteilijaa.

Vilho Lampi –museoon voi tutustua kesäaikaan nimellisellä käyntimaksulla.

Aisti meren voima, retkeile Oolannin luontopolulla, seiso tuulivoimaloiden juurella.

Kesällä 2018 kunnostetun Oolannin luontopolun pituus on noin 500 metriä. Luontopolun päästä löytyy laavu, tulipaikka, puucee sekä Oolannin sodasta kertova muistomerkki. Polun varrella voit tutustua opastaulujen avulla alueen luontoon ja historiaan.

Auton voi pysäköidä Vatungin alueen parkkipaikalle. Alueelta löytyy opaste luontopolun lähtöpisteelle.

Vatunki sijaitsee Perämeren rannalla, niemen uloimmassa kärjessä, Vatunginnokassa. Vatunki nimi tulee ruotsin kielen sanasta vatungen, joka merkitsee merestä esiin pistäviä kiviä. Satama alueella harjoitetaan monipuolisesti kalastusta ja kalastusveneet ovatkin osa Vatungin normaalia elämää.

Saapumisohje: Vatunki sijaitsee noin 40 km päästä pohjoiseen Iin keskustasta Kuivaniemelle. Tienvarsiopaste ohjaa valtatie E4:lta kääntymään Pohjoisrannantielle, jota ajetaan noin 7 km niemen kärkeen asti. Tie on päällystetty, mutta viimeisten 4 km matkalla on routavaurioita, jossa on ajettava hitaasti ja huolellisesti, ettei tule kalustovaurioita.

Kaunis meren läheisyydessä kulkeva pitkospuureitti antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ihailla Perämeren maisemaa.

Polun lähtöpiste on Kuivaniemen Merihelmi ravintolan paikoitusalueen reunasta (Rynkyntie 9, Kuivaniemi), joka sijaitsee noin 25 km Iin keskustaajamasta pohjoiseen, Oulun ja Kemin välillä valtatie 4 (E75) varrella.

Reitti on 300 metriä pitkä ja sen varrella on opastauluja, jotka kertovat alueen merellisestä ympäristöstä. Lisäksi alueella on kota, istuinpaikkoja maiseman katselua ja eväiden syöntiä varten sekä lintutorni, josta näkyy kauas merelle.

Pitkospuureitti on kodalle asti esteetön, ja sopii hyvin pyörätuolilla tai lastenrattaiden kanssa kuljettavaksi. Hämärän laskeutuessa pitkospuureitti on myös valaistu.

Pudasjärven kotiseutumuseo sijaitsee noin 10 km Kurenalan keskustasta Pudasjärven rannalla tie nro 855 (Siuruantie) varrella. Museo sijaitsee kirkon läheisyydessä ja alueen sivuitse kulkee vanha kirkkotie.

Pudasjärven kirkkomaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta Aittojärvi-Kynkään maisema-aluetta. Yhdessä vanhan puukirkon, kellotapulin ja harvinaisen katetun hirsiaidan kanssa kotiseutumuseo muodostaa historiallisesti arvokkaan yhtenäisen alueen, joka tarjoaa vierailleen tutustumismatkan menneeseen aikaan laajan esineistön ja rakennusten saattelemana.

Museo avattiin 19.6.1960 vuonna 1859 valmistuneeseen entiseen viljamakasiinirakennukseen. Esinekeräys aloitettiin jo 1957 ja se jatkuu edelleen. Esineistö onkin erittäin laaja, rakennuksiakin on yli kaksikymmentä: esinemuseon sisältävä viljamakasiini, Niemelän talo, jonka pirtti on entinen savupirtti 1700-luvulta, metsämuseo, paja, ruotusotamiehen torppa, riihi, tuulimylly, puoji, pakoaittoja ym. Tuorein rakennushankinta, räätäli ja valokuvaaja Paavo Räisäsen tupa, kohosi Niemelän pirtin ja viljamakasiinin väliin syksyllä 2013. Museoalueen pinta-ala on n. kolme hehtaaria.

Museo onkin yksi maamme arvostetuimpia sen laajuuden, monipuolisen kokoelman ja hyvän hoitonsa ansiosta. Tarjolla on museo-opastuksia niin ryhmille kuin yksittäisille vieraillekin. Lisäksi alueella järjestetään erilaisia tapahtumia.

Lue tarkemmin museosta ja aukioloajoista kotisivuiltamme.

Näiden vinkkien avulla löydät Oulun tärkeimmät kohteet ja nähtävyydet, viivyt kaupungissa sitten vain yön yli tai nautit pidempään Oulun monipuolisesta vapaa-ajan tarjonnasta. Kompaktissa kaupungissa kaikki on lähellä ja Oulun kanssa tulet nopeasti tutuksi!

Kauppatori ja Torinrannan merellinen tunnelma Toripolliisi-patsaineen ja paikallisine tuotteineen on etenkin kesäaikaan matkailijan ykkösvalinta. Kauppahallista löydät paikalliset herkut ja tuotteet kotiin viemisiksikin. Torilta on vain lyhyt kävelymatka kevyenliikenteen siltaa pitkin Pikisaaren vanhaan puukaupunginosaan.

Komean Oulun tuomiokirkon suunnassa on myös Hupisaarten vehmas kaupunginpuisto. Se on paikallisten lempipaikka ympärivuotisesti ja mainio vapaa-ajanviettopaikka niin kesäisille piknikeille kuin talven pulkkamäkiinkin. Meren rannan Nallikari on puolestaan pohjoismaalaisten Riviera! Sen upea näköalamajakka sekä ilmiömäiset auringonlaskut kuuluvat jokaisen Oulussa vierailijan instapostauksiin.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on matkailijan koettava pyöräilykaupunki Oulun kattava, yli 900 km mittainen pyöräilytieverkosto ja punaisella värillä merkityt Baanat! Pyörän selästä pääset ihailemaan kaikkia näitä nähtävyyksiä, leppoisasti Oulun lakeuksilla sykkelöiden.

Limingan kirkko on valmistunut vuonna 1826, ja tyyliltään se on uusklassinen tasavartinen keskeisesti korostettu ristikirkko. Samalla paikalla on ollut kirkko jo ainakin vuodesta 1477, jolloin Limingan seurakunta itsenäistyi ollen näin Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia.

Limingan edelliset kirkot on poltettu vuosina 1496, 1589 ja 1592. Neljäs kirkko purettiin huonokuntoisena vuonna 1825, kun nykyinen kirkko oli valmistumassa. Ensimmäiset nykyisen kirkon luonnokset on laatinut Charles Bassi. Lopulliset piirustukset puurakenteiseksi kirkoksi laati vuonna 1823 A. F. Granstedt, joka oli Carl Ludvig Engelin oppilas ja työtoveri. Tornin detaljipiirustukset on laatinut Engel. Kirkon rakensi merkittävä kansanmestari Heikki Kuorikoski.

Alttaritaulun maalauksen “Kristuksen kirkastus” on maalannut Oskar Nylander 1849, mikä on hänen viimeiseksi jäänyt työnsä. Muut taulut ”Viimeinen tuomio” ja ”Ristiinnaulitseminen” on maalannut Petter Bergström 1741 edelliseen kirkkoon. Taulut löytyivät myöhemmin nykyisen kirkon lattian alta remontin yhteydessä. Saarnatuoli on niin ikään siirretty edellisestä kirkosta. Sen on tehnyt kokkolalainen puuseppä Johan Kyntzell 1727. Kirkkomuseossa säilytetään edellisestä kirkosta peräisin olevia alttariseinän hirsiä, joissa on puumerkkikaiverruksia sekä maalauksia ja kaiverruksina myös edellisen kirkon ääriviivat. Kirkon urut on rakennettu 1899. Urkujen etufasadi on alkuperäinen, mutta 20-äänikertainen koneisto uusittiin täydellisesti vuonna 1971 Kangasalan urkutehtaan toimesta.

Alakestilän Arboterum on Limingan keskustan lähellä Liminganjokivarressa sijaitseva Suomen kolmanneksi vanhin puulajipuisto.

Puiston perusti 1930-luvulla kunnallisneuvos Kalle Arvola vaimonsa Katrin kanssa. Sen nykyinen pinta-ala on noin kolme hehtaaria, ja siellä kasvaa lähes 200 erilaista puuvartisten kasvilajien muotoa sekä muunnoksia, lajikkeita tai alalajeja. Osa lajeista on tuotu ulkomailta, esimerkkeinä paperikoivu Pohjois-Amerikasta ja kivikoivu Aasiasta. Arboterumissa kasvaa myös uhanalaiseksi luokiteltua jokipajua. Kokoelman kuninkaaksi nousee yli 60-vuotias kuriilien lehtikuusi, jonka latva heiluu pitkästi yli 20 metrin korkeudessa.

Arvola kertoi perineensä rakkauden puihin ja luontoon vanhemmiltaan. Puiston kasveja saa katsella ja kosketella, mutta oksien katkominen ja kukkien keräily ei ole suotavaa. Tarkempaa historia- ja lajitietoa löytyy maksuttomasta GLOPAS-ääniopastepalvelusta. Opastukseen voit tutustua kotona tai paikan päällä. Opastuksen aloittamiseen tarvitset Android- tai iPhone-puhelimen tai tabletin, jossa on GPS-paikannus. Alakestilän Arboretumissa voit rauhoittua, tulla eväsretkelle, kalastaa tai harrastaa valokuvasta, maalausta tai joogaa. Alueelta löytyy nuotiopaikka ja vuokrattava paviljonki. Paviljonki soveltuu esimerkiksi pienehköjen tapahtumien järjestämiseen tai esiintymispaikaksi.

Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulun kaupungin, Pohjois-Pohjanmaan sekä Suomen historia tulevat tutuiksi mieleenpainuvalla tavalla. Museon näyttely tempaa mukaansa historian pyörteisiin niin päiväkoti-ikäiset, nuoret kuin senioritkin.

Esineiden, ilmiöiden, oululaisten vaikuttajien ja tavallisten ihmisten tarinat heräävät museossa eloon. Tervantuoksua ja tunnelmaa, seikkailuja maailman merillä ja Vaaran kaupunginosan vähäväkisten elämää. Sitä kaikkea ja paljon muuta on Oulun menneisyys. Näyttelymme katseenvangitsija on pienoismalli, joka esittää Pohjolan Valkean kaupungin sellaisena kuin se oli ennen sotia vuonna 1938.

Kulttuurihistoriallinen maakuntamuseo sijaitsee kauniissa Oulujokisuistossa. Talosta kolme kerrosta on näyttelykäytössä. Kaupungin sydämessä Ainolan puistossa ja Oulun Hupisaarilla sijaitsee oululaisen kulttuurin kehto.

Idyllisessä Turkansaaressa pääset aikamatkalle menneisyyteen. Oulun kaupungin läheisyydestä löydät historiallisen maalaismaiseman ja luonnonkauniin ympäristön. Turkansaari kertoo tarinoita pohjoisesta perinteisestä maaseudun arjen ja juhlan elämästä.

Turkansaaren ulkomuseo sijaitsee kolmella saarella Oulun keskustasta Oulujokea pitkin yläjuoksulle päin. Museo on Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo, jonka perustamisvuotena pidetään vuotta 1925. Tuolloin saaren vuodelta 1694 oleva puukirkko palautettiin alkuperäiselle paikalle. Museosaarille on siirretty ja pelastettu rakennuksia muualta.

Turkansaaressa tapahtuu koko kesän – pääset tutustumaan entisajan elämään Pohjois-Pohjanmaalla seuraamalla kesällä lukuisia työnäytöksiä ja vaikkapa tervanpolttoa heinäkuussa. Museon pääteemoja ovat Oulun seudulle perinteinen maa- ja metsätalous, kalastus ja tervahistoria. Vuoden päätapahtumia Turkansaaressa ovat juhannusjuhlat, tervanpolttoviikko, Rahvaan päivät, Jaakonpäivät, syysmarkkinat ja maalaisjoulutapahtumat.

Hietasaaren alue on maankohoamisrannikkoa, jossa on rehevää kasvillisuutta, vanhaa puisto- ja puutarhalajistoa vanhojen pitsihuviloiden ja puutarhojen kirjomaa virkistys- ja ulkoilualuetta. Alueella voi tutustua merenrannan eri kasvillisuusvyöhykkeisiin, rantaniittyihin, rantametsiin, tuoreisiin ja lehtomaisiin kankaisiin sekä runsaaseen linnustoon.

Aikoinaan 1850-luvulta lähtien Hietasaareen muodostui huvilayhdyskunta, kun Oulun varakkaat porvarit siirtyivät veneillä karjoineen ja palvelijoineen kesähelteitä pakoon Hietasaaren puolelle. Vanhoja huviloita löytyy vielä tänäkin päivänä saarelta. Osa huviloista toimii yksityisasuntoina, osa puolestaan on kunnostettu esimerkiksi vuokrauskäyttöön. Alati kehittyvä Hietasaari palvelee yhä seudun vetovoimaisena kesäkohteena, jossa Nallikarin hiekkaranta palveluineen tarjoaa puitteet auringonpalvojille läheltä ja kaukaa. Hietasaaresta löydät niin majoitus- kuin ravintolatarjontaa, aktiviteetteja joka lähtöön sekä luontopolkuja lintutorneineen ja nuotiopaikkoineen. Luontopolut sopivat sekä kävelijöille että pyöräilijöille, ja niitä huolletaan ympärivuotisesti!

Tervetuloa luontoelämysten Virpiniemeen! Perämeren rannalla lähellä Oulua sijaitseva Virpiniemen virkistys- ja matkailualue on kauniiden metsä- ja harjumaisemien sekä ympärivuotisten aktiviteettien paratiisi. ”Pohjoisen Vierumäki” tarjoaa kävijöille Runtelinharjun retkeilyalueen kesäpolut ja talviladut, merellisiä vesiaktiviteetteja, uimarantoja ja vaikkapa mahdollisuudet ratsastusretkiin upeissa maisemissa. Rantasaran leirintäalueella viihdyt pidempäänkin!

Golfin ystävät löytävät Virpiniemestä johtavan pohjoismaisen kenttäsuunnittelijan Jan Sederholmin luomat greenit ja tämän maailman upeimman pelin voi aloittaa useimpina vuosina jo kiurun aikaan. Niin meren läheisyys kuin harjumaisemakin tuovat pelaajalle haasteita koko kierroksen ajaksi.

Halusitpa sitten oppia tai pitää hauskaa, kuluttaa aikaa kaiken kivan äärellä tai haastaa aivojasi ja kehoasi, on Oulun oma tiedekeskus juuri oikea paikka sinulle. Tiedekeskus Tietomaa on Oulussa ja koko Pohjois-Suomessa jo käsite, sillä vuosikausia se on ollut yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä Oulussa.

Tiedekeskus Tietomaan teemanäyttelyissä on yli 150 toiminnallista kohdetta. Uusia näyttelyitä avataan vuosittain ja poistuvien näyttelyiden vetonaulat siirretään perusnäyttelyn osaksi. Näyttelyiden aiheet esittelevät tieteen ja tekniikan eri osa-alueita kiinnostavasti ja viihdyttävästi.

Tietomaan jättielokuvateatterissa esitetään mahtavia 3D-elokuvia, jotka vievät katsojat milloin merten syvyyksiin tai viidakon kätköihin ja milloin avaruuden äärettömyyteen tai dinosaurusten aikaan. Tietomaan teatterissa on Suomen yksi suurimmista valkokankaista.

Tietomaan upea 45-metrinen torni valmistui 1920-luvulla nahkatehtaan vesitorniksi. Tornin lasihissillä voi matkustaa aina 35 metrin korkeuteen sisätasanteelle, josta avautuu upea näkymä yli Oulun kaupungin.

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on maailman pohjoisimpia tieteellisiä puutarhoja. Yleisölle avointa kasvikokoelmaa ylläpidetään opetusta, tutkimusta ja kasvilajien suojelua varten. Tuhansista eri kasvilajeista muodostuva puutarha-alue muuttuu vuodenaikojen mukaan tarjoten kävijälleen joka kerta uusia näkymiä ja oivalluksia pohjoisen puutarhan mahdollisuuksista.

Ulkopuutarha koostuu rakennetuista tieteellistä osastoista, metsiköistä ja nurmialueista. Puutarhan 16 hehtaarin alueelta löytyy myös lampia, kukkuloita, sekä yli 4 km käytäväverkosto. Kasvihuoneet Romeo ja Julia puolestaan esittelevät esimerkiksi trooppisen ilmaston kasvillisuutta. Kasvihuoneissa voit kierrellä vapaasti käytäviä pitkin nauttien kasvimaailman monimuotoisuudesta.

Ulkopuutarha on avoinna joka päivä klo 8 – 20, vapaa pääsy. Kasvihuoneet normaalisti tiistaista sunnuntaihin 10 – 16, vapaaehtoinen pääsymaksu 5 €.

Tervetuloa jokisuistoon! Oulussa voit kokea veden läheisyyden vain lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Kaupungissa vierailijalle joen yli aukeava kulttuurimaisema on melkein kaikkialla läsnä. Jokisuisto saarineen tarjoaa virkistystä kaikkina vuodenaikoina niin luonnonvesissä kuin palveluidenkin parissa. Suistoon on helppo lähteä tutustumaan meloen tai suppaillen.

Vehreän puistomaisessa Hietasaaressa tutustut Pohjolan Rivieran merellisiin hiekkarantoihin, kun taas teollisen historian ja taiteilijoiden Pikisaaressa iäkkäiden puutalojen luoma tunnelma vie mukanaan. Hupisaarten vehmaassa kaupunginpuistossa voit kokeilla laskea, montako vesiuomien yli kurottavaa valkoista siltaa löydät. Värtön rannalla saat kastautua raikkaassa Oulujoessa ympäri vuoden. Meri-Toppilassa frisbeegolfaus Perämeren rannoilla on mieleenpainuva elämys, kun taas talvella voit hypätä läskipyörän selkään ja lähteä reippailemaan meren jäälle.

Puutalorakennusten kortteleista keskeisimmällä paikalla sijaitsevat historiallisesti valtakunnallisestikin merkittävät rantakorttelit. Ne ovat ikkuna Oulun 1870-1880-lukujen kaupalla ja merenkululla vaurastumisen aikaan, jolloin Oulussa toimi paljon kauppaporvareita. Oulun kolmannen ja viimeisen palon jälkeen rakennettiin Ranta-, Oja-, ja Hallituskadulle uusrenessanssin sekä hieman jugendin ja nikkarityylin hengessä komeita rakennuksia. Mukana on myös kivirakennuksia.

Jos seisot seläkkäin komean Toripolliisin kanssa, näet Rantakadun toisella puolen vaaleanpunaisen Höckertin talon ja vasemmalla pastellinvihreän Jurveliuksen talon. Yhdessä ne muodostavat parin, joka on merkittävä ja tunnistettava osa Oulun torinrannan kaupunkikuvaa. Empiretyylinen Jurveliuksen talo on muuten Rantakadun vanhin puutalo (1828-1945) ja sitä käytetään nykyisin opiskelijoiden asuntoina. Taloon asennettiin vuonna 1900 Oulun ensimmäinen yksityinen sähkövalaistus! Höckertin talo on vuodelta 1838.

Oja- ja Hallituskaduilla on niin ikään edelleen Oulun palon 1882 jälkeistä rakennusmiljöötä. Oulun kauppaklubin yksikerroksinen puinen uusrenessanssitalo on vuodelta 1884.

Puu-Raksila on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö monivärisine puutaloineen. Alueen rakentaminen ajoittuu pääosin 1930-1940 -luvuille ja tyyliltään rakennukset edustavat aikansa suhteikasta klassistishenkistä puutaloarkkitehtuuria. Joissakin kerrostaloissa on funktionalismin piirteitä.

Kun liikut värikkäässä Puu-Raksilassa huomaat, että puukerrostalot on suunniteltu säntillisesti kuuteen suureen ruutukaavakortteliin. Säännöllinen rakennustapa luo siitä yhtenäisen esikaupunkialueen ja suunnittelun perustana onkin ollut yhtenäinen kaupunkikuva. Lehtevät ja vehmaat pihat ovat tilavia ja voit nähdä pihojen perillä pieniä ulkorakennuksia. Puu-Raksilassa on aivan oma rauhallinen tunnelmansa.

Aiemmin liikerakennuksina toimineita taloja löytyy keskeiseltä Puistikkokadulta, jossa nimensä mukaisesti on myös kaksinkertaiset puuistutukset. Kadun päässä sijaitseva vuonna 1950 valmistunut Teuvo Pakkalan koulu on olennainen osa talojen sommitelmaa, joka rakennettiin erityisesti Karjasillan asuinalueen käyttöön. Tiesitkö, että Raksilan aluetta on sanottu myös rautatientaustaksi?

Kuusiluodon kaupunginosa kauniine puutaloineen sijaitsee aivan keskustan kupeessa jokisuiston kainalossa. Kävelysiltaa pitkin pääset myös nykyisin asuttamattomalle Sonnisaarelle nauttimaan sen rauhallisesta tunnelmasta. 1700-luvulla Kuusiluoto oli Sonnisaaren tavoin vielä saari, ja molempia käytettiin kaupungin asukkaiden lammastarhana. Nyt Kuusiluoto on maankohoamisen, Oulujoen tuoman maa-aineksen ja täyttöjen seurauksena osa mannerta.

Vuoden 1822 tulipalon jälkeisen asemakaavan mukaisesti Kuusiluodosta rakentui perinteinen suomalainen 1800-luvun puukaupunkimiljöö, josta tuli merimiesten ja käsityöläisten asuinalue. Kolmannes alueen rakennuksista on 1800-luvulta, toinen kolmannes vuosilta 1900 – 1920. Kolmatta aikakerrostumaa edustavat jatkosodan pommituksissa tuhoutuneiden tilalle rakennetut kivitalot 1950-luvun vaihteesta.

Myös Sonnisaari on ollut asuttu 1800-luvun loppukymmenillä ja siellä on toiminut muun muassa kulkutautisairaala vuodesta 1892, sekä Oulun kaupungin ensimmäinen kunnallinen synnytyssairaala 1903 – 1925. Nyt saari on luontokohde, jossa voi tutustua rantaniittyjen ja suopainanteiden kasvillisuuteen sekä lehtomaiseen puistometsään.

Palloiluhalli, kilpaurheilutason kuntosali, minigolf, ravintola, sauna- ja kokoustilat, avaimet käteen tapahtumapalvelu.

Karjasilta on 2000-luvulla Suomen parhaaksi kaupunginosaksi valittu puutalovaltainen asuinalue. 1940-50 -luvuilla rakennetut rintamamiestalot on toteutettu mittasuhteiltaan, sijoittelultaan ja materiaaleiltaan yhtenäisesti, ja aikakauden tunnelma pyritään säilyttämään alueella mahdollisimman hyvin. Tuon ajan taloja on yhteensä noin 200!

Karjasillan jälleenrakennuskauden asuinalue on säilynyt poikkeuksellisen laajana ja yhtenäisenä, ja alue onkin arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Rakennusten ulkoasua muuttavia korjauksia ja laajennuksia on kuitenkin tehty etenkin 1960-luvulta lähtien. Nykyään alueella on nähtävissä monentyyppisiä ja toisinaan alueen identiteetille tai yhtenäisyydelle vieraita korjaus- tai laajennustapoja. Karjasillan länsilaidalla pientalojen lisäksi on myös 1950-1960 rakennettu kerrostaloalue, koulu, kirjasto, musiikkikeskus, kaksi kirkkoa ja lähikauppa.

Hupisaarten puistoalue kutsuu matkailijaa kesällä vihreään keitaaseen ja talvella lumen peittämään ihmemaahan. Oulun keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Hupisaaret ovat niin ulkoilijan, kulttuurinnälkäisen kuin romantikonkin käyntikohde ja se kutsuu paikallisia ja kaupungissa vierailijoita viihtymään, seikkailuun ja leikkeihin, piknikille ja rauhoittumaan. Taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo sekä Tietomaa sijaitsevat puiston lähellä, joten tekemistä riittää niin ulkona kuin sisälläkin.

Kahvila Kiikku palvelee puistoalueella kesäisin, kun taas monipuolinen leikkipuisto houkuttelee seikkailuun ympäri vuoden. Upea arkkitehtien luoma Hupisaarten kesäteatteri tarjoilee kulttuurielämyksiä koko perheelle. Vanhan ajan huvimajat sekä hurmaavat, pikkusaaria yhdistävät puusillat ovat mukavia lepo- ja kuvauspaikkoja. Hupisaaret-mobiilipelin avulla tutustut Hupisaarten tarinoihin. Puiston pohjoispäässä sijaitsee Suomen pisin ja Oulujoen ainoa kalaporras. Voit bongata siellä vaelluskaloja toukokuusta lokakuun loppuun.

Kuvilla, katsomisella ja visuaalisella itseilmaisulla on suuri merkitys arkielämässä nykyisin. Vaikka kuvat ympäröivät meitä kaikkialla, taidemuseo pistää paremmaksi. Suhteellisen harva hankkii laajamittaisesti kuvataidetta kotiinsa, mutta taidenäyttelyissä kaikki on periaatteessa sinun ja sinulle; kokemukset, tulkinnat, kysymykset, oivallukset, tunteet. Ei ole olemassa elämänaluetta, jota taide ei käsittelisi. Ja makuasioista voi aina kiistellä!

Usein kuulee sanottavan, että taide on niin vaikeaa. Ei se sen vaikeampaa ole kuin elämä ylipäänsäkään. Ken elää, näkee. Mitä enemmän taiteelle altistuu, sitä enemmän se antaa. Tulla taideuteliaaksi on vähintäänkin yhtä kannatettavaa kuin tulla taideasiantuntijaksi.

Oulu on perinteikäs kuvataidekaupunki, jossa työskentelee paljon ammattitaiteilijoita ja josta on ponkaistu maailmalle. Monissa lähikunnassa, kuten Limingassa, Hailuodossa, Iissä, Tyrnävällä ja Pudasjärvellä on aktiivista taide-elämää – kiitos taiteilijoiden ja taidekentän toimijoiden. Taidemuseo eroaa siinä mielessä muista Museo- ja tiedekeskus Luupin kohteista, että sillä on tallentavan ja tutkivan roolin lisäksi taidelaitosidentiteetti. Sisältöjä tehdään läheisessä yhteistyötä taiteen tekijöiden kanssa. Taidemuseon näyttelyohjelmistossa näkyy monipuolisesti oman alueen kuvataide, erilaiset teemat ja kokoelmaesittelyt, kotimaisen kuvataiteen kiinnostavat nostot sekä kansainväliset erikoisnäyttelyt. Maakuntaa palvelevat aluetaidemuseon kiertonäyttelyt, ja lapsille on omia päiväkotinäyttelyitä. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs bongailemaan, sillä kotikaupungin taidemuseossakin vierailemalla pysyy nykytaiteen ja kaikenikäisen taiteen matkassa.

Miljööstä puheen ollen, itse taidemuseorakennus on varsin silmää miellyttävä ja charmikas. Johtuneeko siitä, että Veljekset Åström Oy:n vanha tehdasrakennus 22, jossa sijaitsi muun muassa nahkatehtaan pääkonttori ja ruokala, on saanut hyvän toisen elämän.

Raahelaisen ITE-taiteilija Matti Lepistön (1948-2020) veistospuisto on ainutlaatuinen vierailukohde. Useilla eri tekniikoilla työskennellyt tuottelias taiteentekijä Matti Lepistö tuli tunnetuksi etenkin betoniveistoksistaan. Niistä on muodostunut vuosien varrella hänen kotipihaansa Pattijoelle miltei 300 veistoksen sisältävä yksityinen veistospuisto. Veistostaiteen lisäksi Matti maalasi, piirsi, kirjoitti, valokuvasi ja teki värilasitöitä.

Näyttelyssä pääset tutustumaan taiteilijan veistoksiin. Puistosta löytyy esittäviä eläin- ja ihmisveistoksia sekä mytologiaa ja surrealistista taidetta. Osa veistoksista on valtauskontoja kriittisesti tarkastelevia teoksia, kun taas eläinhahmot ja Kalevala kulkevat sulassa sovussa elämän syntyä symboloivien teemojen ja maaseutukuvausten joukossa. Taiteen tekeminen oli Matti Lepistölle elämäntapa ja kutsumus. Matti toivoi mahdollisimman monen pääsevän osaksi oman taiteensa kokemista ja kannusti myös muita kokeilemaan betonin työstöä taiteen luomisessa.

Matti Lepistön perikunta haluaa kunnioittaa taiteilijan toivetta ja muistoa pitämällä veistospuistoa avoinna yleisölle. Veistospuistoon voi tulla viettämään kesäpäivää vaikka piknikin merkeissä. Veistospuisto on avoinna 1.6.-31.8.2022 joka päivä. Taiteen äärelle pääset vaikka vuorokauden ympäri.

Pääsymaksu veistospuistoon on 5€ / hlö ja 10€ / perhe. Pääsymaksun voi maksaa käteisellä tai MobilePaylla. MobilePayn numero on 046 657 4089. Pääsymaksulla katetaan veistospuiston ylläpitokustannuksia.

Kierikkikeskuksessa pääset loikkaamaan tuhansien vuosien päähän pohjoisen menneisyyteen ja tutustut kivikauden tutkimiseen. Kierikkikeskus sijaitsee Iijoen varrella keskellä kivikautisia asuinpaikkoja, joita on tutkittu jo 1960-luvulta lähtien. Päärakennuksen arkeologisessa näyttelyssä ja kivikauden kylässä viihtyvät kaikenikäiset vieraat.

Varjakan historia on värikäs ja täynnä paikallisia tarinoita. Alueella on kansainvälisesti harvinainen ja valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi merkitty sahamiljöö. Se sijaitsee reilun 20 kilometrin ajomatkan päässä Oulun keskustasta.

Laiva- ja korjaustelakkana 1800-luvulla toiminut Varjakan saari eli kultavuosiaan 1900-luvun alkupuolella, kun saaressa toimi Pohjoismaiden suurin, Uleå Oy:n omistama Varjakan saha. Varjakan saari sekä mantereen puoleinen Varjakka muodosti sahayhteisön, joka työllisti parhaimmillaan noin 700 työntekijää!

Nykyään Varjakan saari on metsittynyt, luonnonkaunis kohde. Kesäaikaan saareen pääsee Varjakan vierasvenesatamasta omalla veneellä tai entisajan tunnelmaa huokuvalla käsikäyttöisellä kapulalossilla. Voit tutustua tarkemmin Varjakan saareen omatoimisesti tai varaamalla opastuksen. Varjakan alueelta löydät myös uimarannan ja Warjakan taidepolun sekä B&B:n majoituksen.

Varjakansaaresta etelään on Akionlahden luonnonsuojelualue, jossa muuttolinnut pysähtyvät lepäämään. Alueelta löytyy luontopolun lisäksi lintutorni sekä nuotiopaikka.

Helmenhohtoinen hiekkaranta, näyttävät auringonlaskut, laadukkaat majoituspalvelut ja monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet: kaikki tämä on mahdollista kokea Pohjolan Rivieralla Oulun Nallikarissa. Kesäisin ranta tarjoaa merivedessä polskuttelun rinnalla paljon mahdollisuuksia erilaisiin ulkoaktiviteetteihin esimerkiksi rantalentiksen ja -futiksen parissa.

Suurten seikkailujen etsijä voi heittäytyä koko perheen voimin pölijäilemään rannan jättikokoiseen kiipeilyverkkoon ja melskata leikkipuistossa. Talviaikaan jäinen Perämeren lakeus antaa pohjoisia elämyksiä jäällä kävelijöille, hiihtäjille ja vaikkapa lumikenkäilijöille. Saatat nähdä myös leijahiihtäjät ja läskipyöräilijät viilettämässä jäätä pitkin. Hietasaaren ulkoilupoluilla, lintutornilla ja nuotiopaikoilla voit nauttia koko perheellä pohjoisen luonnossa päiväretkeilystä omaan tahtiin kaikkina vuodenaikoina. Kesäreiteillä on huomioitu myös esteettömyys.

Letonniemen luonnonsuojelualue on tärkeä maankohoamisen opetus- ja tutkimuskohde, joka esittelee merenrantaluontoa ja sen kehitystä merestä metsäksi vain 6 kilometrin päästä kaupungin keskustasta. Alueen 2,7 kilometriä pitkän merkityn luontopolun varrella on oiva mahdollisuus tutustua Letonniemen monipuoliseen ja rehevään kasvillisuuteen.

Polun varrella, noin 150m päästä nykyisestä rannasta on keskelle kasvavaa metsää jäänyt merenkulun ohjauslaite eli loisto. Tätä pientä majakkarakennusta kutsutaan sijaintinsa mukaan Koskelan loistoksi. Se rakennettiin 1940-luvulla ohjaamaan laivaliikennettä Toppilan satamaan johtavalle laivaväylälle. Tuolloin merenpinta vielä oli paljon korkeammalla. Piispanletto alueen keskellä oli puolestaan vielä 1950-luvulla saari – letto tarkoittaakin Perämeren rannikolla matalaa, puutonta saarta.

Piispanletosta löydät taukokatoksen ja nuotiopaikan sekä lintutornin, josta avautuvat parhaimmat näkymät ranta-alueille ja merelle. Letonniemen luonnonsuojelualueella kasvien ja kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen on kielletty. Alueella saa kuitenkin poimia marjoja ja sieniä.

Pilpasuon luontoympäristö on monipuolinen pohjoinen elämys. Noin 20 km päässä Oulun keskustasta sijaisevalle Pilpasuolle kannattaa suunnata päiväretkelle koko perheen voimin. Laaja suoalue erilaisine metsätyyppeineen on noin 3000 vuotta vanhaa merenrantaniittyä. Yksi sen erikoisuus on Ala-Korkiakankaan muinaisranta. Se on louhikkoalue joka oli noin 6500 vuotta sitten merellä sijaitseva pieni saari.

Vuodenaikojen vaihtelu tuo esille Pilpasuon monipuolisuuden. Kesäisin kävelyreitit houkuttelevat päiväretkille ja nuotion ääreen luontoon, syksyisin alueella taas viihtyvät marjastajat ja sienestäjät. Talvella hanget kutsuvat revontulien bongaajia ja keväällä vierailija voi kulkea Pilpasuolla suksin tai lumikengillä. Suoalueella kulkee kaksi pitkospuin varustettua luontopolkua, joiden varrella voi haastaa itseään luontoaiheisilla tehtävärasteilla. Tehtävien tekeminen herkistää aisteja ja ohjaa kokemaan tuttuja juttuja luonnossa uudella tavalla.

Lyhyempi rengasreitti sopii erityisesti pienten lasten kanssa koettavaksi ja on pituudeltaan 1 km. Tunnistat reitin punaisesta merkinnästä. Pidempi 7 km pituinen aistireitti sisältää 8 tehtävää ja on merkitty sinisellä. Reittien varrelta löytyy myös nuotiopaikkoja.

Upeiden auringonlaskujen Nallikarissa sijaitsee majakka, joka on lukemattomien lomakuvien kestosuosikki. Tämän vuonna 1988 valmistuneen tyylikkään maamerkin ovat suunnitelleet arkkitehtuurin Oulun kouluksi kutsutun tyylisuunnan arkkitehdit. Torni tarjoaa loistavat puitteet valokuvata, nauttia merimaisemista tai katsella iltamyöhällä tähtiä. Majakan juurella käydään kävelyllä, otetaan selfieitä ja hiljennytään tyynen meren rannalla. Auringonlaskun aikaan majakka kutsuu romantiikannälkäisiä.

Kesällä majakan päältä avautuvat näkymät helmenvaalean ranta-alueen ylle, kun alueen täyttävät Pohjolan Rivieraksikin kutsutun Nallikarin auringonpalvojat. Talvella katselutasanteelta voi ihmetellä jäisellä merenselällä tuntikausia pilkkiviä paikallisia, kuntohiihtäjiä, fatbikepyöräilijöitä sekä vauhdikkaita leijahiihtäjiä. Hämärän laskeutuessa onnekas kävijä voi bongata taivaalla leiskuvat värikkäät revontulet.

Kauppatorilla kävijä tietää tulleensa oululaisten olohuoneeseen nähdessään Torinrannan komeat maamerkit: kauppahallin, vanhat aittarakennukset sekä toria vartioivan Toripolliisi-patsaan.

Torinrannassa vilisee kesäisin niin matkailijoita kuin paikallisiakin sekä aikaisin aamutuimaan työnsä aloittavia vihanneskauppiaita ja iltamyöhään asti palvelevia ruoka- ja ravintolatuotteiden myyjiä. Vanhoista monivärisistä aittamakasiineista löydät kaikkina vuodenaikoina viehättävien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi pieniä ja persoonallisia käsityö-, vaatetus- ja sisustusliikkeitä.

Torilla kävijöitä 120-vuotiaan Kauppahallin edustalla valvoo oululaisten ikioma Toripolliisi, patsas, joka muistuttaa ajoista jolloin oikiat toripolliisit pitivät yllä Kauppatorin yleistä järjestystä. Tiedetään, että vielä 1700-luvulla vilkas satama- ja vientiliikenteen solmukohta hiljeni vuosisatojen saatossa ja torialue muuttui hiljalleen kaupunkilaisten ja maakunnista tulleiden vierailijoiden käynti- ja tapaamiskohteeksi. Toripoliiseja tarvittiin mm. yleiseen valvontaan ja kurinpitoon.

Kauppatori on aikojen saatossa tarjonnut kävijöilleen ympärivuotisen kohtaamis- ja kauppapaikan, mikä vuoksi vilkas paikka vaati myös vartiointia. Erikoisena piirteenä oululaisessa poliisihistoriassa olivat toripoliisit, joiden tehtävänä oli valvoa torin kuria ja järjestystä. Juuri heidän kauttaan suuri osa kaupunkilaisista ja maakunnan väestöstä pääsi myös tutustumaan järjestysvaltaan ja poliisiin.

Toripoliisien aika kesti Oulussa vuodesta 1934 vuoteen1979. Näiltä ajoilta Ouluun onkin jäänyt elämään sanonnat ’Ookko nää Oulusta, pelkääkkö nää polliisia’ ja ’Herrat on hyvät ja hajjaantuu’. Toripartioinnin päätyttyä kunnianosoituksena näille poliiseille Kauppahallin eteen pystytettiin 1987 kansalaiskeräyksen tuloksena Kaarlo Mikkosen suunnittelema pronssipatsas, Toripolliisi.
Tämä 220 senttiä pitkä, rähinäremmeineen ja koppalakissaan seisoskeleva oululainen järjestyksenvartija onkin ajan saatossa noussut yhdeksi eniten oululaisuutta kuvastavaksi nähtävyydeksi ja kuvauskohteeksi, joka on aktiivisesti mukana myös oululaisten elämässä erilaisten juhlien ja tapahtumien vietossa. Mene sinäkin kaverikuvvaan lepposan Toripolliisin kanssa, niin voit todistaa olleesi Oulussa!

Kivenheiton päässä keskustasta ja torilta, Merikosken kupeesta, löydät Linnansaaren Tähtitornin. Se seisoo puistoalueen reunalla pastellin väreissä hehkuen. Tunnelmallinen miljöö houkuttelee kahvikupin äärelle kokemaan historiaa – kesäkahvilassa istut nimittäin ruutivaraston räjähdyksessä vuonna 1793 tuhoutuneen Oulun linnan korjattujen perustusten päällä! Tähtitornista voit nähdä myös Pikisaaren suuntaan, johon ”Oulun pammauksen” aikana lensi kivenjärkäle. Kivi on edelleen paikoillaan Pikisaaressa.

Vuonna 1875 Wolmar Westlingin piirustusten pohjalta valmistunut ja jo vuodesta 1912 lähtien kesäkahvilana palvellut Tähtitorni toimi alkuvuosinaan merenkulun opiskelijoiden kouluna ja havaintotornina. Merimieskoulusta valmistui yli 200 merikapteenia.

Linnan kellari kutsuu kesäisin tutustumaan linnan historiasta kertovaan näyttelyyn. Linnansaaresta kaupungin puolelle vievää salaista käytävää on etsitty vuosisatoja – löydätkö sinä sen?

Kävele merellisen Oulun torilta teatterin ja kirjaston tuntumassa olevalle sillalle ja löydä idyllisen Pikisaaren puinen vanhakaupunki! Oulun historian laivanrakennus- ja tervakulttuuriin liittyvässä vanhassa teollisuusmiljöössä rakennettiin laivoja jo 1600-luvulla. Myöhemmin saaressa valmistettiin tervapääkaupungin tervajalosteita.

Kauniin jokisuiston ympäröimästä saaresta löydät muun muassa alkuperäisiä puutaloja, uniikin taiteilijayhteisön, Merimiehenkotimuseon, saarta kiertävän taidepolun ja uuden elämän saaneen Vanhan Villatehtaan sekä palvelevia ravintoloita. Pikisaaren historiallisen miljöön ympärille on kehittynyt aitoa käsityöläisyyttä kunnioittava puukaupunkiyhteisö ja se on mielenkiintoinen käyntikohde kulttuurimatkailijalle.

Oulu oli merkittävä meri- ja satamakaupunki 1800-luvulla ja maailman tärkein tervasatama ja huomattava määrä kaupungin asukkaista oli silloin ammatiltaan merimiehiä. Merimiesten perheet asuivat kaupungin laitamilla pienissä puutaloissa, kuten nykyisin Merimiehenkotimuseona toimiva Matilan talo. Rakennus on vanhin säilynyt puutalo, peräisin vuodelta 1739, selvittyään muun muassa 1800-luvun Oulun suurtulipaloista.

Vain kymmenen minuutin kävelyn päässä merellisen Oulun keskustasta sijaitsevassa Kuusisaaressa voit virkistäytyä monin eri tavoin ja viettää aktiivista päivää upeassa jokimaisemassa. Saaren nuotiopaikat ovat vilkkaassa käytössä kaikkina vuodenaikoina eikä kalapaikkojakaan puutu. Laajat nurmikentät tarjoavat mainiot puitteet viettää aurinkoista kesäpäivää rennon piknikin merkeissä.

Aktiivisen vapaa-ajan viettäjille katukoriskentällä pelaaminen on parasta kunnonkohotusta! Pulahda päivän päätteeksi uimaan tai käy nauttimassa urheilutunnelmasta paikallisessa futismatsissa viereisellä stadionilla. Tiesitkö muuten, että Kuusisaari on vilkkaan oululaisen tapahtumakesän ykköspaikka? Festarit, konsertit ja muut musiikkitapahtumat vievät sinut metallin, rockin ja popin tunnelmiin joka kesä.

Yksi Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävimmistä rakennuksista on Oulun kauppahalli, joka on palvellut asiakkaitaan vuodesta 1901 lähtien. Rakennus syntyi arkkitehtien Karl Lindhal ja Valter Thomén kynästä uusgoottilaiseen tyyliin ja vuonna 2020 valmistunut mittava restaurointi palautti sen entisaikojen loistoonsa.

Osa kauppiaista on toiminut kauppahallissa vuosikymmeniä. Löydät sieltä lahjoiksi ja tuliaisiksi kauniita ja persoonallisia käsityötuotteita, vaatteita ja muita ihania lahjapuotien tuotteita. Lisäksi kauppahallista voi hankkia laadukasta lähiruokaa ja luomuraaka-aineita arkeen ja juhlaan. Ei ole ollenkaan hassumpi idea poiketa aamutuimaan kauppahalliin aamiaiselle tai lounaalle lämmintä lohisoppaa nauttimaan!

Kävelymatkan päästä keskustasta löydät historiallisen Veljekset Åström Oy:n entisen nahkatehtaan teollisuusmiljöön, jonka vanhassa höyryvoimalaitoksessa on toiminut vuodesta 1988 lähtien Suomen ensimmäinen tiedekeskus eli Tiedekeskus Tietomaa. Tiedekeskuksen yhteydessä seisova torni valmistui vuonna 1921 Birger Federleyn suunnittelemana ja toimi alun perin nahkatehtaan vesitornina. Nyt sen korkeuksista avautuvat näkymät merellisen Oulun suistoalueelle ja kaupungin yli.

Tornin 35metrin korkeuteen kohoavalle näköalatasanteelle pääset helposti näköalahissillä ja alas portaikkoa pitkin laskeutuessasi voit nauttia Tietomaan tornin näyttelyistä sekä revontuliesityksestä. Lipun torniin voit ostaa Tietomaan kassalta.

Olkijoen Rauhanpirtti johdattelee kävijänsä Suomen sodan (1808-1809) tunnelmiin, sillä Lassilan majatalossa allekirjoitettiin Olkijoen rauhansopimus, josta alkoi aselepo Venäjän ja Ruotsin välillä. Lassilan tilan päärakennuksesta purettiin suurin osa vuonna 1918, jolloin siitä päätettiin tehdä museo. Historialliseksi muistoksi Suomen sodasta jätettiin ne kammarit, joissa Olkijoen sopimuksen allekirjoittaminen oli tapahtunut.

Raahen tiettävästi vanhimman säilyneen asuinrakennuksen, Soveliuksen talon yläkerrassa sijaitsee interiöörimuseo Laivapatruunin koti. Koti esittelee 1890-luvun laivanvarustajakauppiaan vauraan kodin kaikessa komeudessaan ja runsaudessaan. Kauniit perintöhuonekalut, pienten esineiden runsaus, aikakautensa uutuudet, laivataulut sekä perinteiset viherkasvit vievät vierailijan aikamatkalle purjelaivakauden loistoon. Pimeinä iltoina isännän huoneen ikkunassa saattaa nähdä kynttilän palamassa ikuisen ja räytyvän rakkauden merkkinä. Joulun alla, Annanpäivän aikaan, Laivapatruunin koti saa ylleen jouluisen asun aidoin 1800-luvun joulukoristein ja joulun tunnelmaa luovat kertomukset entisjoulun perinteistä.

Saloisten kotiseutumuseo Arkkukarissa on laaja, 18 rakennuksen muodostama kokonaisuus, jossa nähtävää ja koettavaa riittää kivikaudesta nykypäivään. Alueen arkeologisen kultuuriperimästä ja maankohoamisen vaiheista kertovat opastaulut löydät museota vastapäätä olevan Kyläriihen seinillä, keskiaika-näyttelyyn voit tutustua Punaisella Tuvalla. Museolueen vanhin rakennus on peräisin 1700-luvulta.
Vanhan Salon perinteikkäät Olavinpäivän Markkinat järjestetään vuosittain heinäkuussa Pyhän Olavin päivää lähinnä olevana lauantaina, kotiseutumuseon alueella historiaa huokuvassa ympäristössä vanhan Pohjanlahden Rantatien varrella. Markkinaperinteet ovat maakuntamme pisimmät, juontaen juurensa jo keskiajalle.

Kivenheiton päässä kaupungin keskustasta sijaitsee museoperheen tuorein jäsen, Kruununmakasiini. Entinen valtion viljamakasiini valottaa Raahen vaiheita aina esihistorian hämäristä nykypäivään ja toimii tätä nykyä myös kokoelmiemme kuuluisuuden, maailman vanhimman sukelluspuvun Wanhan Herran asuinsijana. Tässä museossa ei tarvitse tyytyä vain katselemaan esineistöä, kokeileminen ja koskeminen on sallittua. Museokävijät voivat vaikkapa silittää hyljerouva Harmastusta, kokeilla raskassukeltajan kypärää ja taakan nostoa plokien avulla tai askaroida jätinkirkko-työmaalla muihin näyttelysisältöihin tutustumisen lomassa. Kruununmakasiinin näyttely täydentyy koko ajan, jotenka jokaisella käyntikerralla voi olla jotain uutta koettavaa tarjolla.

Meren äärellä, Wanhassa Raahessa sijaitsee Pakkahuoneen museo. Tämä museokohteista vanhin johdattelee kävijänsä Raahen menestyksekkääseen purjelaivakauteen ja sen mukanaan tuomiin aarteisiin kuten merimiesten matkoiltaan tuomiin eksoottisiin tuliaisiin. Museon kirkkosaliin kootut, Mikael Baltin komeat Raahen vanhaan kirkkoon veistämät puiset kirkkoveistokset henkivät barokkiaikaa ja lumoavat värikkyydellään ja koristeellisuudellaan. Tämä ”museo museossa” on esineiden ja tarinoiden runsaudensarvi, jossa ihmeteltävää riittää useammallekin museovisiitille.

Taidekeskus KulttuuriKauppilassa sijaitsee ateljeetalo, jossa sijaitsevat kotitaiteilijoiden, kuvanveistäjä Sanna Koiviston, valokuvaaja Antti J. Leinosen sekä kuvanveistäjä Antti Ylösen ateljeetilat.

Kulttuurikauppila ylläpitää Iin ympäristötaidepuistoa, joka on suosittu virkistysalue upeassa jokimaisemassa Iin kuntakeskustan sydämessä.

Kansainvälistä taidetta jokimaisemassa, nykytaiteen ilmiöitä Iin sydämessä.

Iin kuntakeskustan ja nelostien läheisyydessä, kuvankauniissa Iijokivarressa sijaitseva ympäristötaidepuisto on suosittu kuntalaisten ja matkailijoiden virkistysalue. Ympäristötaidepuisto on perustettu vuonna 2012. Joka toinen kesä järjestettävä Art Ii Biennaali on tuottanut taideteoksia Iin kulttuuriperintoalueille jo vuodesta 2008 lähtien. Puiston teokset ilmentävät kansainvälistä nykytaidetta, ekologista ympäristö- ja veistotaidetta.

Talvisin Ympäristöpuistoon avataan luistelupolku. Talvisin ei kävelypolulla kunnossapitoa.

Kotiseutumuseo on avoinna säännöllisesti kesä-heinäkuussa. Kesäisin museolla järjestetään myös museon omia tapahtumia, kuten museopäivä ja kansallispukupiknik. Museoon on vapaa pääsy.

Kesän ulkopuolella museossa järjestetään myös opastettuja kierroksia sopimuksen mukaan. Esimerkiksi keväisin ja syksyisin museolla käy vilske, kun koululaiskierrokset tuovat satoja paikallisia lapsia museoon!

Iin kotiseutumuseo sijaitsee keskeisellä paikalla Iin Wanhassa Haminassa kirkon vieressä, helppojen kulkuyhteyksien varrella.

20 km:n mittainen luontopolku kulkee upeiden mäntykankaiden, kivikkojen ja suomaisemien halki Siiponjoen rannalle. Joki kiemurtelee hiekkaisessa maassa muokaten jatkuvasti uomaansa ja luoden taianomaista tunnelmaa ja paikoin reheviä rantalehtoja muutoin valoisaan kangasmetsämaastoon. Joki laskee useana jokihaarana mereen Rahjan saaristoon. Luontopolulla näkee kalajokista maisemaa parhaimmillaan!

Havula on sahanjohtaja Oskari Santaholman vuonna 1912 rakennuttama asuinhuvila. Jugendtyylisessä talossa on keittiön lisäksi 14 huonetta ja noin 700 neliömetriä asuinpinta-alaa kahdessa kerroksessa. Havulassa vierailija voi tutustua paikkakunnan saha- ja teollisuushistoriaan sekä Pohjois-Suomen oloissa harvinaiseen 1910–1930-luvun varakkaaseen porvariskotiin alkuperäisine sisustuksineen.

Vihaslahti on lukuisten lintulajien elinympäristö, jossa voi nähdä monia eri lajeja ruokailemassa ja pesimässä. Kesäisin matkan varrella voi bongata myös alueella laiduntavia lampaita. Vihaslahti kuuluu Vihas-Keihäslahden luonnonsuojelualueeseen. Vihaslahdelle pääsee kävellen tai pyöräillen Hiekkasärkkien matkailualueelta helppokulkuisia lankku- ja pengerpolkuja pitkin.

Rahjan saariston muinaisrannat ja vanhat haminat ovat eläviä todisteita maankohoamisesta. Rahjan sadalla karilla voi nähdä kaikki maankohoamisrannikon luontotyypit sisäsaariston suojaisista metsistä avomeren ulkoluotoihin. Kalastajakylät ja lammashaat muistuttavat saaristolaisperinteestä. Rahjan saaristo on mukavan suojainen retkikohde kesäaikaan kalastus-, melonta- tai SUP-lautaretkelle sekä talvella hiihto- tai pilkkireissulle.

Yli 2 km pitkä lankkupolku kulkee Hiekkasärkkien rantamaisemissa ja jatkuu soraistettuna pengerpolkuna aina Vihaslahteen saakka, jonne voi matkata joko jalan tai pyörällä. Polku soveltuu kuljettavaksi myös lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa. Matkalla on levähdyspenkkejä, opasteita ja roskiksia. Polun varrella Vihas-Keihäslahden luonnonsuojelualueella on ”Kirkolta Kallaan” -kulttuuripolku, joka tutustuttaa kulkijan Kalajoen merelliseen menneisyyteen.

Maakalla on ainutlaatuinen kari noin 18 km:n päässä rannikolta.
Se on itsehallintoalue, jossa on karun kaunista luontoa, kymmeniä kalastajamökkejä, 1700-luvulla rakennettu puinen kirkko sekä uusi karimuseo, joka esittelee Kallankarien ja alueen kalastuksen historiaa.
Paikan päällä on ahdin suosiessa ostettavissa kalastajien lähivesiltä pyytämää savusiikaa.
Maakallaan pääset esimerkiksi Kaljaasi Ansiolla.

Sarkkirannan urheilukeskus sijaitsee Kempeleentien varressa n. 2 km Kempeleen keskustasta Oulunsalon suuntaan. Sarkkiranta on Kempeleen Kirin superpesisotteluiden ja Ajax Sarkkirannan jalkapallo-otteluiden kotipesä ja dynaaminen urheilun ja liikunnan keskus. Pesäpallostadionin ja täysimittaisen kumirouhepintaisen jalkapallokentän lisäksi alueelta löytyy skeittipaikka, liikennepuisto, leikkipuisto, kaksi beach volley kenttää, kivituhkakenttä, juoksurata, yleisurheilualue, kolme tenniskenttää ja maastopyörärata. Talvisin laaksomaista urheilukeskusta kiertävät valaistut hiihtoladut, jotka ovat sulan maan aikaan suosittuja lenkkeilyreittejä.

Köykkyrin virkistysalue sijaitsee Honkasessa lähellä Zeppeliniä ja on monen lajin ja luontoliikunnan keskus. Köykkyrissä on ulkokuntosali ja Oulun seudun pisimmät kuntoportaat, jotka ovat avoinna sulan maan aikaan.

Köykkyri tarjoaa monipuolisia liikuntamahdollisuuksia ympäri vuoden, esimerkiksi maastopyöräilyä, frisbeegolfia, beach volleyta, maastojuoksua, porrastreeniä, jalkapalloa tai muuten vain mukavaa ulkoilua. Talvisin alue tunnetaan Suomen pienimpänä laskettelukeskuksena sekä hyvänä hiihtokohteena. Alueella kiertelee valaistua latureitistöä n. 12 km ja vasta valmistuneet SM-hiihtotasoiset kisaladut. Latureittien varrella sijaitsee muun muassa tulisteluun sopiva Marjakammi, sekä Mourunkijärvestä kilometrin päässä ladun varressa Linnunradan alpakkatila, jossa on talvisin sesonkina latukahvila. Laskettelukeskuksessa on yksi valaistu päärinne, sompahissi ja snowpark.

Alue on saamassa tulevaisuudessa opastetun maastoliikuntareitistön, jota rakennetaan parhaillaan. Jo tälläkin hetkellä Köykkyrissä on hyvä verkosto merkitsemätöntä reitistöä maastossa retkeilyyn ja ulkoiluun.

Ulkoilmaelämää vaarametsien syleilyssä!
Vaarametsät kutsuvat liikkumaan luonnonrauhaan kaikkina vuodenaikoina. Lihakset saavat kyytiä hiihtoretkellä tykkykuusien lomassa tai vaarojen ja laaksojen läpi kulkevilla maastopyöräreiteillä. Ahmatuvan sauna kansallispuiston ytimessä pehmittää kehon ja rentouttaa mielen.
Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Tarkistathan aina retkikohteen säännöt ennen retkeäsi.
Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa luonnonsuojelun ehdoilla. Metsähallitus hoitaa kaikkia Suomen kansallispuistoja.

Syötteen luontokeskus on komea hirsilinna Syötteen kansallispuiston portilla. Pysyvässä näyttelyssä koet historian havinaa ja kuusten huminaa. Näyttely kertoo ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta Syötteen selkosilla vuosisatojen ajan. Kahvikupin äärellä voit katsella tykkykuusia tai rentoutua luontofilmien parissa. Ajankohtaisten retkivinkkien avulla on helppo suunnata aktiivilomalle vaarametsien syleilyyn.
Syötteen luontokeskusta ylläpitää Metsähallitus. Tarkista aukioloajat kotisivuilta.

Vihiluodon alue tunnetaan Kempeleenlahden runsaasta linnustosta, jota kansainväliset ja kotimaiset lintuharrastajat käyvät bongaamassa.

Vihiluodon Kyläyhdistys on rakentanut Vihiluotoon esteettömän luontopolun lintutorneineen, jalkapallo- ja luistelukentän, skeittirampin, 7 -väyläisen frisbeegolfradan, beach volley -kentät, uimarannan sekä lammaslaitumen ranta-alueelle kesän ajaksi. Pienvenesatamasta voi vuokrata kesällä vesijettejä.

Talvisin sään salliessa kyläyhdistys tekee hiihtoladut merelle, sekä retkiluistelureitin Vihiluoto-Oritkari välille.

Vihiluodon kärjessä toimii tunnelmallinen merenrantaravintola Vihiluodon Torppa, jonka elävän musiikin illat ja meriterassi sekä karaokeillat kutsuvat viihtymään. Vihiluodon Torpalla on myös saunatilat ja palju merellisellä näköalalla. Beach volley -kentät ovat suoraan meriterassin takana.

Vihiluodontiellä ensimmäisenä oikealla on Finlandia Airport Hotel Oulu, joka on Oulun alueen ensimmäinen lentokenttähotelli vain neljän kilometrin päässä lentoasemalta, hyvin kauniin luonnon ympäröimänä meren äärellä. Airport Hotellin parkkipaikalta lähtee Vihiluodon esteetön luontopolku ja hotellin pihalla on oma kota, jossa ryhmät voivat tilauksesta ruokailla.

Leveärunkoinen, korkeapiirteinen vuonna 1908 valmistunut Oulujoen kirkko on Pohjois-Suomen ainoa säilynyt puujugend-kirkko, joka sijaitsee noin kuuden kilometrin päästä Oulun kaupungin keskustasta. Lääninarkkitehti Viktor J. Sucksdorffin karjalaisvaikutteisessa suunnittelutyössä herää henkiin upeasti 1900-luvun kansallisromanttisuus. Oulujokivarren seurakunnat lahjoittivat rakennuspuut kirkkoa varten ja ne kuljetettiin rakennuspaikalle perinteisesti uittamalla Oulujokea pitkin.

Kirkon ainutlaatuinen piirre on keskiakseliin vaikuttavaksi kokonaisuudeksi yhdistetyt alttari, saarnatuoli, kuorolehteri ja urut.

Vanha alttarirakennelma on rekonstruoitu vuosina 1983–84, jolloin koko kirkko entisöitiin arkkitehti Anna-Maija Ylimaulan johdolla. Kirkon tornin toisesta kellosta löytyy kansallisromanttinen teksti ”Oi Herra siunaa Suomen kansa”.

Tämä kirkko on osa Oulunjoen pyhiinvaellusreittiä. Lue lisää reitistä linkin kautta!

Turkansaaren ulkomuseossa sijaitsevalla museokirkolla on omalaatuinen ja pitkä historia. Se on Oulun kaupungin alueen vanhin puinen kirkkorakennus. Alun perin vuonna 1694 vilkkaan kauppapaikan rukoushuoneeksi rakennettu kirkko menetti kaupankäynnin hiljennyttyä asemansa, joten se purettiin ja myytiin vuonna 1814 paikallisille kalastajille varastokäyttöön Oulun Raatinsaareen. Vuonna 1922 Turkansaaren ulkomuseon perustaja Östen Elfving paikallisti rukoushuoneen Raatista, osti sen ja siirrätytti rakennuksen purettuna jäitä pitkin takaisin alkuperäiselle paikalleen Turkansaareen.
Virallisesti kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1925 ja tästä alkoi myös Turkansaaren ulkomuseon tarina.

Kirkon uudelleen rakentamiseen ja sen sisustukseen on otettu vaikutteita 1600-luvun lopun vastaavista pienistä lappilaiskirkoista ja kirkon värimaailma on peräisin peräpohjalaisen naisen kansallispuvusta.

Turkansaari on osa Oulujoen pyhiinvaellusreittiä. Lue lisää linkistä!

Oulun tuomiokirkolla ja sitä edeltäneillä kirkkorakennuksilla on jo 1500-luvun lopulta lähtien ollut tärkeä asema kaupungin keskustakuvassa. Vuonna 1832 valmistunut C.L. Engelin suunnittelema Oulun monumentaalikeskuksessa sijaitseva kivikirkko onkin yksi merellisen Oulun keskipisteistä ja maamerkeistä. Nykyisen tuomiokirkon edeltäjän, vuonna 1777 valmistuneen Daniel Hagmanin suunnitteleman tuomiokirkon puuosat tuhoutuivat vuoden 1822 Oulun palossa, mutta nykyinen kivikirkko pystyttiin rakentamaan säilyneitä kiviseiniä runkona käyttäen. Kirkon huomattavin taideteos on vuonna 1611 maalattu Johannes Messeniuksen muotokuva.

Tuomiokirkon kirkkotarhassa on lapsille suunniteltu Pikku-Sofian kirkko. Pilvikirsikkapuiden keskellä sijaitseva Pikkukirkko on rakennettu lasten mittojen mukaan paikalla sijainneen aivan ensimmäisen 1500-luvun lopun puukirkon mallilla, perinteisiä materiaaleja kunnioittaen.

Tämä kirkko on osa Oulujoen pyhiinvaellusreittiä. Lue lisää linkistä!

Matkailuneuvonnan asiantuntevilla vinkeillä vierailustasi pohjoisessa kulttuuri- ja tapahtumakaupungissa tulee mieleenpainuva. Matkailuneuvojilta saat käytännöllistä tietoa vierailusi suunnittelemiseksi nähtävyyksistä ostosmahdollisuuksiin ja tapahtumista aktiviteetteihin.

Palvelupiste sijaitsee lähellä rautatieasemaa BusinessAsemalla jossa voit lisäksi tehdä ostoksia Oulu Shopin paikallisia Oulu-tuotteita sisältävästä valikoimasta.

Kesäisin voit myös bongata Oulun keskustan kaduilta matkailuneuvonnan liikkuvan info-konttipyörän! Yleisimmissä kysymyksissä sinua palvelee myös OuluBot-chatpalvelu matkailuneuvonnan kotisivuilla.

Pattijoen kirkon, Hiljaisuuden kappelin, on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck. Vuonna 1912 valmistuneen kirkon alttaritauluna on tyrolilainen kullattu puuveistos Kristus ristillä. Kirkon etuosan ikkunassa on taiteilija Matti Lammin suunnittelema lasimaalaus ”Ylösnousemus”, joka saatiin yksityislahjoituksena v. 1983. Puiset kattokruunut ovat Josef Stenbäckin suunnittelemat ja ne otettiin uudelleen käyttöön ja sähköistettiin v. 1997-1998 valmistuneen kirkon peruskorjauksen yhteydessä. Tämän remontin yhteydessä kirkkosali palautettiin alkuperäisiin väreihin.

Taskun pooki rakennettiin v. 1853.
Pookin korkeus merenpinnasta on 19,2 metriä, maanpinnasta 16,5 metriä. Suunnitellut Pohjanmaan merenkulkupiirin johtaja Albin Stjerncreutz. Pooki oli aluksi väriltään keltainen. Vuonna 1866 pookia korjattiin ja siinä yhteydessä kerrotaan, että se tervattiin ja maalattiin punamullalla, mutta v. 1877 se maalattiin kuitenkin taas keltaiseksi.
Taskun saarelle on ilmeisesti rakennettu ensimmäinen pooki jo aivan kaupungin perustamisen (1649) jälkeisinä vuosina.
Pookin pohjakaava on neliön muotoinen. Rakennus muistuttaa kirkon tornia ja vesikatto on pyramidin muotoinen, huipulla risti.

Kesäisin saaristoon pääset saaristoristeilijöiden kyydittämänä, meloen tai suppaillen joko omatoimisesti tai opastetuilla retkillä omalla tai vuokrakalustolla, omalla tai vuokratulla veneellä. Saaristoristeilijät aloittavat tilausliikennekautensa yleensä jo toukokuulla ja se kestää aina lokakuulle saakka. Kesän aikataulut päivittäisistä lähdöistä julkaistaan Visit Raahen Saaristoristeilyt ja kuljetukset-sivulla.

Talvisin, kantojään aikaan, saariin pääsee kelien niin salliessa mm. rekikuljetuksilla. Retkeily jäätyneellä merellä hiihtäen, kävellen ja pyöräillen on paikallistenkin suuressa suosiossa. Saariston palveluja löydät Visit Raahe verkkosivuilta.

Tunturihotelli Iso-Syötteen Skywalk-kattoterassi on pohjoisen hienoimpia näköala- ja kuvauspaikkoja. Kattoterassi on ainutlaatuinen paikka ihailla 360 °-näkymiä tunturin huipulta.

Skywalkin (100 m²) ehdoton erikoisuus on terassialueelta lähtevä käytävä, joka huipentuu näköalapaikkaan. Täältä nappaat reissun parhaat selfiet! Skywalkin terassituoleilla miljööseen voi syventyä ajatuksella.

Suomen eteläisimmän tunturin huipulla sijaitsevan Skywalkin näkymät elävät vuodenaikojen mukaan. Talvisin luvassa on tykkylumipuita ja revontulia, kesäisin valoisia kesäöitä. Syksy on ruskassa leiskuvan tunturiluonnon aikaa. Vierailu Skywalk-kattoterassilla on maksuton hotellin ja ravintolan asiakkaille, ja sopii koko perheelle.

Meri on jäässä Oulun ja Kempeleen edustalla yleensä tammikuusta maaliskuun loppuun saakka. (Huom! Tarkista jään paksuus paikallisilta ennen jäälle menoa). Vihiluodon Kyläyhdistys tekee retkiluistelureitin ja hiihtoladun Vihiluodon edustalle meren jäälle talvisin, kun sää sallii. Retkiluistelureitti on talkoovoimin ylläpidetty ja säälle altis, kuten koko meren jää. Luistelu, pyöräily, hiihto, pilkkiminen ja kävely meren jäällä ovat suosittuja aktiviteetteja paikallisten keskuudessa. Vihiluodosta pääset helposti jäälle ja voit nauttia ravintola Vihiluodon Torpan antimista samalla tai majoittua Vihiluodossa Finlandia Hotel Airport Oulussa, jossa on myös espanjalainen ravintola El Sabor.

Raahen Pyhän Kolminaisuuden kirkko valmistui v. 1912, v. 1653 rakennetun ja v. 1908 palaneen puukirkon tilalle. Kirkko vihittiin käyttöön 24.3.1912. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck. Kansallisromatiikkaa ja jugendia edustavan kirkon graniittikivet on suurimmaksi osin louhittu Raahen edustan saarista. Kirkon runkohuoneen, itäpäädyn ja lehterin porrastornien vesikatot ovat betonipaanuilla katettuja, läntisen kellotornin peltikatteinen huippu yltää 56 metrin korkeuteen. Kirkon kalkkimaalatut sisäseinät ovat rapattua tiiltä ja kattohovit rapattua betonia.

Taide
Kirkon alttaritaulu ”Jeesuksen kanssa myrskyssä”, on maalannut prof. Eero Järnfelt v. 1926. Taiteilija on itse antanut maalaukselle nimeksi ”Heräävä toivo”. Saarnatuoli on tehty palaneessa kirkossa olleen saarnatuolin kaltaiseksi. Kirkon upeat kattokruunut ja lampetit on takonut raahelainen taidetakomo A. F. Westman. Kattokruunut muistuttavat laivan reelinkiä kuten vanhan merikaupungin luonteeseen sopiikin. Vuonna 1988 valmistunut kuorin etelänpuoleisen ikkunan lasimaalauksen aiheena ovat Jeesuksen sanat ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Maalauksen on suunnitellut taiteilija Matti Lampi. Kirkkolaiva saatiin kirkkoon v. 1990. Sen on valmistanut raahelainen Olavi Pelkonen.

Kirkon viereisellä sankarihaudalla on kuvanveistäjä Ensio Seppäsen v. 1973 valmistama sankaripatsas ”Lähtö”.

Raahen saaristo, Vuoden Retkikohde 2016, on helmi kaupungin sylissä. Kompakti citysaaristo koostuu noin 50:sta pienestä saaresta ja luodosta. Piipahda risteilyllä, vietä ihana kesäpäivä saaressa, tutustu maankohoamisen synnyttämään luontoon luontopolulla, kuuntele merenkulun historiaa ja tarinoita ääniopasteina, nauti autiosaarten rauhasta ja ihanista hiekkarannoista.

Saaristosta pääset nauttimaan helposti. Kesäisin sinne sinut vie päivittäiset risteilyt ja Island Hopping retket. Voit osallistua ohjatuille melontaretkille lähisaariin tai kauemmas avomerelle. Aloitteleville melojat ja suppailjat valmennetaan lajien saloihin ja kokeneemmille suppailijoille löytyy myös ammattitaitoista ohjausta ja matkaseuraa. Veneilijöille löytyy kiinnityspaikkoja Iso-Kraaselin, Kallan, Taskun ja Ulkopauhan saarissa. Lisätietoja melonnasta ja suppailusta löydät Visit Raahe verkkosivuilta.

Talvisin nautitaan jäätyneestä merestä ja sen suomista retkeilymahdollisuuksista. Saaristoon pääset jäitä pitkin kävellen, hiihtäen, lumikenkäillen, fatbikella ja rekikuljetuksilla.

Vieraslaiturit saaristossa
Iso-Kraaselin saaressa on pienvenelaituri, kajakkilaituri ja iso betonilaituri, jonka molemmilla puolilla on laskeutumistasot sekä invaluiska. Iso-Kraaseli on toiseksi suurin Raahen saarista, pituutta sillä on noin 1,3 km ja leveyttä 600 m. Saaressa sijaitsee puinen tunnusmajakka eli pooki, luontopolku 2,3 km, grillikatos, tulentekopaikka, pöytä ja penkit, käymälä, sauna sekä MeriRaahen vuokraama luotsitupa, jossa 13 yöpymispaikkaa. Lisäksi saaren erikoisuutena tunnetaan kluuvijärvi ja suurikokoinen mänty.

ISO-KRAASELI
Sijainti: 64°40,8’ N, 24°24,4’ E
Satamanumero: 1864
Kiinnitys: keula-peräpoiju
Satamaan johtaa 2,5 metrin veneilyreitti
TASKUN SAARI
Sijainti 64°42’30.5″N 24°23’21.2″E
Merikarttasarja: G
Satamanumero: 1870
KALLAN SAARI
Sijainti: 64°42,1’N, 24°21,3’E
Merikarttasarja: G
Satamanumero: 1872

Saariston taukotuvat
Taukotuvat Taskun, Kallan ja Ulkopauhan saarissa ovat retkeilijöiden yleisessä käytössä. Iso-Kraaselissa retkeilijät ovat tervetulleita käyttämään ulkokeittiötä ja tulipaikkaa. Iso-Kraaselin luotsitupaa vuokraa majoitus- ja kokouskäyttöön MeriRaahe. Luotsituvassa toimii kesäkahvila ja kevätjäiden aikaan hiihtokahvila.

Natura 2000
Merkittävä osa Raahen edustan saaristosta kuuluu Natura 2000 verkostoon linnustonsa, kasvillisuutensa ja luontotyyppiensä perusteella. Alueen kokonaispinta ala on 2 240 hehtaaria, josta maa-alueita ja matalikoita on noin 358,5 hehtaaria ja vesialueita noin 1 881,5 hehtaaria.

Raahen saaristo on ainoa merkittävä saaristo Kalajoen Rahjan ja Oulunsalon välisellä alueella. Saaristoon kuuluu sekä rannikon läheisiä metsäisempiä sisäsaaria ja kauempana avomerellä sijaitsevia pieniä avoimia luotoja. Saaristo on maankohoamisen ja varhaisten elinkeinojen, kuten laidunnuksen, kalastuksen ja merenkulun muovaama maisemallisesti arvokas kokonaisuus.

Maihinnousukielto suojaa lintujen pesimäaikana
Lintujen pesimärauhan turvaamiseksi tärkeimmillä lintuluodoilla ja -saarilla on lintujen pesimäaikaan maihinnousukielto. 15.4.-15.7. maihinnousukielto seuraavilla saarilla: Saapaskari, Kakkonen, Selkämatala, Kallanriutta, Rääpäkänriutta, Vesimatala, Isokivi, Kurikka, Kusiini, Kanttikivet. 1.5.-20.7. maihinnousukielto Rääpäkällä. 1.5.-15.7. maihinnousukielto Jyryn saarella.

Kuvanveistäjä prof. Kari Juvan töistä koostuva veistospuisto perustettiin Raaheen kesällä 2008. Raatihuoneenpuistoon rakennettuun veistospuistoon sijoitettiin 19 teosta. Veistospuisto on Rantakadun ja Sovionkadun kulmauksessa sijaitseva viehättävä ja vehmas taide-elämys, jossa kukat kehystävät näyttävästi veistoksia.

Taiteilija Juva (1939–2014) syntyi Helsingissä 1939. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet mm. Pyhäjoen ja Raahen maisemissa. Juvan tekemästä taiteesta pääsee nauttimaan myös Pyhäjoen kirkossa, jonne hän suunnitteli 1970-luvulla seinäreliefin Kymmenen neitsyttä, sekä Pyhäjoen kunnantalon edessä, jonne on sijoitettu pronssityö Pauhalla. Sen pienempi versio Pauhavene löytyy Raahen Raatihuoneen juhlasalista.

Kari Juva lahjoitti Raahen kaupungille 19 veistosta, jotka ovat samalla läpileikkaus taiteilijan töistä eri vuosikymmeniltä. Teokset ovat pronssista valettuja veistoksia.

Myöhemmin puisto on täydentynyt viidellä teoksella. Taiteilija Juva lahjoitti Raahen kaupungille kipsitöitä, joiden pronssiin valua ovat mahdollistaneet niin Raahen kaupunki, yritykset kuin yksittäiset kulttuurin ystävät.

Tuoreimman lisäyksensä veistospuisto sai kesällä 2021, kun Raahe-seura ja Raahen kaupunki rahoittivat Serenadi-nimisen veistoksen valun taiteilija Jari Janssonin aloitteesta, Raahe-seuran 40. toimintavuoden ja Pekanpäivien 50. juhlavuoden kunniaksi.

Pattijoen vanha kiviholvisilta on valtakunnallinen tiemuseokohde. Silta rakennettiin vuosina 1896-1897. Sillasta on käytetty myös nimityksiä Kirkkosilta ja Rännärin silta. Nimi ”Rännäri” taas on peräisin sillan läheisyydessä sijainneesta viinapolttimosta. Ennen nykyistä kivisiltaa paikalla on ollut useita puusiltoja. Sillan yli kulkeva tie muutettiin 1960-luvun lopussa valtatiestä paikallistieksi. Seitsenkymmenluvun puolivälistä saakka tie on toiminut pelkästään kevyen liikenteen väylänä. Tiemuseokohteeksi silta-alue nimettiin vuonna 1984.

Pekkatori on kansainvälisestikin arvokas umpikulmainen torikokonaisuus.
Pekkatori on Raahen palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin kaavan (1811) tärkein kokonaisuus Wanhassa Raahessa. Tämä italialaisen renessanssin ihanteiden mukainen umpikulmainen torikokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen yhtenäisenä. Pekkatori on kansainvälisesti arvokas ja suomalaisten puukaupunkien toreista parhaiten säilynyt. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia. Torin äärelle rakensivat monet Raahen valtasuvuista; kaupungin huomattavimpia porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia. Torin ympärysrakennukset edustavat kaikki 1800-luvun puuklassismia.

Torin lounaiskulmalle oli varattu tontti myös raatihuonetta varten, mutta rakennushanke ei koskaan toteutunut. Raahen kaupunki osti 1860-luvulla raatihuoneeksi Brunowin perikunnalta Rantakadun varrella sijaitsevan talon. Se toimii edelleen Raahen kaupungin johtavien virkamiesten työpaikkana.

Pietari Brahen patsas
Raahen kaupungin perustajan, kreivi Pietari Brahen – kaupunkilaisten kesken Pekka – patsas seisoo keskellä Pekkatoria, nimeään kantavaa Brahenkatua pitkin merelle tähyten. Patsas pystytettiin vuonna 1888 ja sen on veistänyt Walter Runeberg. Joka kesä kotiseutujuhla Pekanpäivien aikaan patsas saa komeat kukkakäädyt kaulaansa.

Wanha Raahe on yksi parhaiten säilyneitä 1800-luvun puukaupunkeja maassamme. Wanha Raahe ei ole museoalue, vaan elävä kaupunginosa, joka kertoo tarinaansa kaupungin rakentamisen ja asumisen vaiheista vuosisatojen takaa tähän päivään.

Yksi kesän suosituimmista ohjelmanumeroista on Raahen Matkailuoppaiden järjestämät opastetut teemalliset kävelykierrokset. Nauti oppaiden kertomina tarinoista aikalaisista, kuninkaiden ja keisareiden visiiteistä, merikapteenien ja komerssien, maailmankävijöiden elämästä, arjesta nykyään, tavoista ja ihmisistä ennen ja tänään.

Vaikka autolla ajaminen on Wanhassa Raahessa sallittu, parhaiten pääset sen kokemaan rauhallisella kävelyretkellä pitkin kapeita katuja. Kun kävelet kesäisessä vanhassa kaupungissa, voit portinpielusten välistä edelleen nähdä suuret sisäpihat ja niillä vanhaa aikaa henkiviä puutarhoja. Lataa oppaaksesi Glopas-ääniopassovellus. Glopas on ladattavissa IOS ja Android laitteisiin sovelluskaupasta.

Lapinukon entisen kotakentän tienoille rakennettu kaupunki oli alkujaan vaatimaton. Vuonna 1659 piirretyn asemakartan, vanhimman Raahesta säilyneen kuvan mukaan, tuolloin kymmenvuotias kaupunki käsitti ainoastaan kymmenkunnan korttelia, joista useat olivat vain pieniä kaistaleita. Vain kaksi katua halkaisi pituussuunnan ja kolme leikkasi poikittain. Kaupunkia ympäröi niin kutsuttu tulliaita; tulliportteja oli kaksi: itäinen nykyisten Brahenkadun ja Reiponkadun risteyksen ulkopuolella ja eteläinen Pitkänkadun (nykyisen Kauppakadun) päässä suunnilleen nykyisen Koulukadun kohdalla. Kaupungin tuolloin jo vilkas satama oli pakkahuoneen, nykyisen Pakkahuoneen museon, rannassa. Rakennuspuusta ei ollut pulaa, kiveä saatiin mm. saariston luodoilta. Kreivi, kenraalikuvernööri Pietari Brahen, kuningatar Kristiinan käskystä perustama kaupunki kohosi kuin ”taikavoimalla”.

Taskun pooki rakennettiin v. 1853.
Pookin korkeus merenpinnasta 19,2 metriä, maanpinnasta 16,5 metriä. Suunnitellut Pohjanmaan merenkulkupiirin johtaja Albin Stjerncreutz. Pooki oli aluksi väriltään keltainen. Vuonna 1866 pookia korjattiin ja siinä yhteydessä kerrotaan, että se tervattiin ja maalattiin punamullalla, mutta v. 1877 se maalattiin kuitenkin taas keltaiseksi.
Taskun saarelle on ilmeisesti rakennettu ensimmäinen pooki jo aivan kaupungin perustamisen (1649) jälkeisinä vuosina.
Pookin pohjakaava on neliön muotoinen. Rakennus muistuttaa kirkon tornia ja vesikatto on pyramidin muotoinen, huipulla risti. Pookia korjattiin 1890,1909,1914. Vuonna 1922 pookin vuorausta uusittin, risti uusittiin ja oveen laitettiin lukko, maalattiin kahteen kertaan öljyvärillä.

Kesäisin saaristoon pääset saaristoristeilijöiden kyydittämänä, meloen tai suppaillen joko omatoimisesti tai opastetuilla retkillä omalla tai vuokrakalustolla, omalla tai vuokratulla veneellä. Saaristoristeilijät aloittavat tilausliikennekautensa yleensä jo toukokuulla ja se kestää aina lokakuulle saakka. Kesän aikataulut päivittäisistä lähdöistä julkaistaan Visit Raahen Saaristoristeilyt ja kuljetukset-sivulla.

Talvisin, kantojään aikaan, saariin pääsee kelien niin salliessa mm. rekikuljetuksilla. Retkeily jäätyneellä merellä hiihtäen, kävellen ja pyöräillen on paikallistenkin suuressa suosiossa. Lisätietoja löydät Visit Raahe sivustolta.

Syötteen alueella on 122 kilometriä merkattuja patikointireittejä. Reittien päälähtöpaikka on Syötteen luontokeskus, josta voi ostaa reittikarttoja sekä saada ajankohtaisen tiedon reittien kunnosta.

Kansallispuiston upeat maisemat, puhdas luonto, pitkospuiset polut sekä vaarojen ja tuntureiden huiput tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiselle toiminnalle. Metsäisten vaarojen ja laaksojen halki kulkevat reitit soveltuvat sekä päiväretkeilyyn että pidemmille vaellusretkille. Alueen lyhyemmillä luontopoluilla on mahdollisuus sukeltaa Syötteen luontoon, historiaan sekä geologiaan.

Rokuan kansallispuisto on osa Rokua Geoparkia, joka on Suomen ensimmäinen kohde UNESCOn ainutlaatuisten geologisten kohteiden verkostossa. Kansallispuiston lisäksi Rokua Geoparkiin kuuluvat Oulujärven ja Oulujokilaakson alueet.

Rokuan karulla hiekkamaalla ikivanhassa männikössä kulkevat perheen pienimmätkin jalalle mukavia polkuja. Hopeisten jäkälien peittämät dyynit kehystävät pieniä lampia, jotka kertovat jääkauden suuresta maanpinnan muotoja muokanneesta voimasta. Kansallispuiston sydämessä sijaitsevasta Pookivaaran tornista näet jopa Kainuun merelle asti.

Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Tarkistathan aina retkikohteen säännöt ennen retkeäsi. Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa luonnonsuojelun ehdoilla.
Metsähallitus hoitaa kaikkia Suomen kansallispuistoja.

Paras retkeilyaika on keväästä syksyyn, koska alueella ei ole talvikunnossapitoa. Talvella keväällä kelien salliessa laavulle pääsee jäälatua Iin Rantakestilästä pitkin. Kesällä Pohjois-Iin kylän lampurin lampaat tekevät reitin varrella merkittävää maisemanhoitotyötä.

Kohteeseen on tienvarsiopasteet Valtatie 4 / E75-tieltä.

Iin Hiastinlahden alue kuuluu Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen ja on valtakunnallisesti merkittävä lintujen bongauskohde.

Hiastinhaaran luontopolkureitti on 2 km pituinen. Reitin lisäksi voi kulkea Patakarin rengasreitin (0,7 km), joka sijaitsee alueen loppupäässä lintutornin ja laavupaikan ympärillä. Molemmat reitit kulkevat osittain pitkospuita pitkin. Reitit soveltuvat hyvin lapsiperheille.

Alueella on biokäymälä sekä 7 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja linnuista.

Iijoen rannan läheisyydessä sijaitseva Wanhan Haminan asuinalue on yksi suosituimmista Iin vierailukohteista. Alakadun ja Yläkadun asuintalot ovat pääosin vuosisatoja vanhoja. Vanhimmat rakennukset ovat hirsikerraltaan noin 1800-luvun alkupuolelta.

Wanhan Haminan läpi kulkee kulttuurireitti Ruustinna, jonka varrella voi tutustua opastaulujen kiinnostavien tarinoiden avulla Iin menneisyyteen, elinkeinoihin, taiteeseen, ja luontoon.

Wanha Hamina oli 1300-luvulla merkittävä Perämeren satama ja markkina-alue. Pääasialliset kauppatavarat olivat lohi, terva ja turkikset. 1500-luvulla Haminasta tuli Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka.

Hailuodon Matkailuneuvonta on auki kesäsesongin aikana.

Muina aikoina voit ottaa yhteyttä sähköpostilla: [email protected]

Hailuoto sovelluksesta löydät ajankohtaiset tiedot saaren palveluista ja lautta-aikatauluista.

Lataa tästä:

https://apps.apple.com/fi/app/hailuoto/id1566657292?l=fi

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.app_hailuoto.layout

Tervetuloa vierailemaan kauniiseen saarimaisemaan!

Kempeleen kotiseutumuseo esittelee tyypillistä pohjoispohjalaista pihapiiriä. Erikoisuutena Suomen ainoat asevelitalo ja turpasmökki. Nykyinen hirsinen päärakennus on vuodelta 1886, pirtti, neljä kamaria, porstua ja kaksi kuistia. Vuosisadan alussa Kempeleen Säästöpankki toimi ”pankkikamarissa” noin 30 vuoden ajan.

Hirsinen navetta on rakennettu v. 1886, sisustus on uusittu 1930-luvulla. Tallipuoji on vuodelta 1897, siinä on neljä erillistä huonetta: talli-, mankeli-, kalusto- ja traktorihuone.